Ensimmäinen sukukokous

Ensimmäinen varsinainen sukukokous pidettiin Oulussa 20.-21. kesäkuuta 1953. Lähes sataan henkeen nouseva sukulaisjoukko kokoontui NMKY:n tiloissa tuomiokirkon naapurissa. Kokouksen avasi sukuseuran esimies, majuri Pauli Oulasvirta. Yhteisesti lauletun suvivirren jälkeen maisteri Kosti Marjamaa toivotti paikallisten isäntien puolesta läsnäolijat tervetulleiksi. Hän totesi tervehdyksessään seuraavaa: "On ilahduttavaa nähdä, että tänne on saapunut sukua näin runsaasti eri puolilta maata. Kun ajattelee tällaista sukuseuraa ja tällaista ukua kuin Okkoset, jonka juuret vievät syvälle supisuomalaiseen alkuperäiseen kansaan, niin ainakin minun mieleeni etsimättä on silloin tullut kuva Korpi-Kainuusta, siitä kansasta, josta on laulettu: "Taival lie hankala, olkoon vain, luonto on kitsas, siis kilpaillaan". Joka tapauksessa, kun me vietämme tätä sukukokousta, on meidän kiitollisuudella muistettava näitä ensimmäisiä Okkosia, näitä "ukkosia", sillä ilman heitä emme mmekään olisi juuri niitä, joita nyt olemme."

Vuosikokouksen esitelmän piti seuran esimies, majuri Pauli Oulasvirta, aiheenaan  kuvaus Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun asutuksen alkuvaiheista, josta siirtyi kertomaan Okkos-suvun historiaa 1500-luvulta nykypäivään asti. 

Eri sukulaispiirien puolesta esittivät tervehdyksensä lehtori Lauri Lounela Kajaanista, maanviljelijät Eemil ja Otto Okkonen Nurmeksen pitäjästä sekä veturimies Hugo Järventaus Kontiomäeltä. Tervehdyksessään Eemil Okkonen kutsui nurmeslaisten puolesta suvun jäsenet seuraavaan sukukokoukseen Nurmeksen Kohtavaaraan. Suku otti kiitollisuudella kutsun vastaan, luvaten sitä myös joukolla noudattavansa. Kirje- ja sähketervehdyksiä oli kokoukselle saapunut suuri joukko eri puolilta Suomea.

Avauksen jälkeen pidetyssä sukuseuran vuosikokouksessa valittiin johtokuntaan majuri Pauli Oulasvirta (esimies), liikemies Tauno Järventaus (varaesimies) ja jäseniksi maisterit Erkki Särkämö ja Airi Mäenpää sekä lisäksi veturimestari Hugo Järventaus, maanviljelijä Eemil Okkonen, lehtori Ines Okkonen että konelatoja Aarne Oulasvirta. Kokouksen jälkeen nautittiin kahvitarjoilusta ja laulettiin yhteislauluna maakuntalaulut "Kymmenen virran maa" ja "Korpi-Kainuun marssi".

Ennen iltajuhlaa tutustuttiin Pohjois-Pohjanmaan maakuntamuseoon, jota asiantuntevasti esitteli museonjohtaja, eversti evp Ahti Paulaharju. Päivän ohjelma huipentui ravintola Arinan kerhohuoneessa pidettyyn kotiseutuiltaan, johon järjestelytoimikunnan puheenjohtaja, rouva Signe-Vieno Pehkonen lausui lähes 70-henkisen osanottajajoukon tervetulleeiksi. Illan esitelmöijä, lehtori Ines Okkonen piti kiinnostavan kotiseutuaiheisen esitelmän Oulun kirkollisten olojen kehityksestä kautta aikojen. Terveyssisar Taimi Lumme esitti V. A. Koskenniemen runon "Pohjanmaa". Illan kuluessa, hyvän ruoan ääressä, päästiin oululaiseen merimieshenkeen osalliseksi, kun Oulun Merenkävijäin kymmenhenkinen hanuri- ja kitarapartio esitti sikermän merimieslaulujaan.

Ohjelmassa oli myös "oltermannin sauvan" arvonta ja sukuseuran esimiehen, majuri  Pauli Oulasvirransukukronikka, joka laulettiin yhteisesti. Lisäksi oli ohjelmassa useita yhteislauluja, kuplettiesitys ja puheita. Puhujina esiintyivät mm. maisteri Kosti Marjamaa ja työnjohtaja Kalle Okkonen. Kotiseutuillassa oli jokaisella tilaisuus "arkistoida" äänensä tulevien sukupolvien kuultavaksi. Tästä oltiin kiitollisia liikemies Tauno Järventauskelle, joka Turusta saakka oli kustantanut mangnetofonin käyttäjineen. 

Seuraavana päivänä, sunnuntaina, aloitettiin ohjelma osallistumalla jumalanpalvelukseen tuomiokirkossa. Kirkonmenojen ja kirkkokahvien jälkeen mentiin joukolla Oulun hautausmaalle kunnianosoitukselle sankarivainajien ja poismenneiden omaisten sekä sukulaisten haudoille. Sankarihaudalla laulettiin virsi "Sun kätees Herra voimakkaan, suo olla turva Suomenmaan", jonka jälkeen toiminnanjohtaja Ilmari Okkonen esitti kauniit muistosanat poismenneiden omaisten ja sankarivainajien muistolle. Puheessaan hän lausui mm. seuraavaa: "Mikä onkaan sen kauniimpaa ja mieleenpainuvampaa kuin päättää tällainen sukukokous täällä kalmistossa rakkaitten omaistemme ja sankarivainajien läheisyydessä, samalla antamalla heille kunnioitusta ja hetken syventymällä muistelemaan ihmisten katoavaisuutta. ... Valvokaa, sillä ette tiedä milloin ihmisen Poika tulee. Käyttäkäämme etsikkoaikamme täällä maanpäällä oikein. Jumalan armossa ja totuudessa".

Puheen jälkeen sukuseuran esimies, majuri Pauli Oulasvirta laski yhdessä rouva Anne Huhtalan kanssa sukukokouksen seppeleen sankarivainajien muistomerkin juurelle. Tämän jälkeen seurasi kiertokaynti omaisten haudoille. Oulun kauniilla kirkkomaalla lepää kolme, neljäkin sukupolvea Okkosia, Ockenströmejä, Oulasvirtoja ja Järventauksia. Monet etäämpää tulleet saivat nyt tilaisuuden käydä isovanhempiensa haudoilla ja monta oululaisillekin tuntemattomaksi jäänyttä suvun muistomerkkiä löytyi hautausmaan sokkeloista.

Sukukokouksen onnistumiselle antoi parhaan panoksensa paikallinen järjestelytoimikunta, johon kuuluivat rouva Signe-Vieno Pehkonen puheenjohtajana sekä lehtori Ines Okkonen, rouva Hilkka Lounas ja Lasse Pehkonen jäseninä. Heidän työstään ja uurastuksestaan olemme me kaikki kokouksen osanottajat kiitollisia. Kaikki varmaan olemme yksimielisiä siitä, että tämä ensimmäinen sukukokouksemme täytti kaikki toiveet mitä onnistumiseen tulee.

Lähde: Nimimerkki Kronisoija. 1954. Vuosijulkaisu 1954.

Sukukokouksessa yhteislauluna esitetty sukukroniikka: Yksi Okkonen muistelee... on luettavissa TÄSTÄ.

Ensimmäisen sukukokouksen vieraskirja on katsottavissa TÄSTÄ.